Pakko on myöntää etten ihan loppuun saakka voinut edes tekstiä koska tuntui että verenpaine nousee liikaa.
Kirjoitus taisi senkin takia kolahtaa koska oli nimenomaan Sellon kirjaston nuortenosastosta. MEIDÄN osastosta jossa on MEIDÄN nuoria. On somaleita, arabeja, suomalaisia, albaaneja ja äsken yksi intialainen poikakin kävi kertomassa kuinka oli ollut aamun pyhäkoulussa. Tämä kansallisuuksien sekamelska on mielestäni rikkaus ja itsestäänselvyyskin näinä päivinä.
Fakta on se, että siellä missä on lauma nuoria, on ääntä. Täällä meillä iso osa asiakkaita on maahanmuuttajataustaisia ja kyllä, meillä on ääntä. Toisaalta olin viime viikolla illan Karakallion nuorisotilalla jossa oli ehkä 10 % maahanmuuttajia ja loput kantaväestöä ja väitän kyllä että melu oli aivan yhtä kova.
Kirjaston henkilökunnalla ei yleensä ole kasvatusalan koulutusta. Päästäkseen töihin kirjaston nuortenosastolle ei tarvitse olla nuorisonohjaaja eikä lastenosastolle haluavan edellytetä olevan lastenhoitaja. Kyseessä on kuitenkin kirjasto, josta perinteisesti tullaan lainaamaan kirjoja.
Oman kokemukseni mukaan on mieletön etu, jos työyhteisössä on mukana joku asiakaskunnan kanssa saman kansallisuuden jakava. Mutta toisin kuin blogikirjoittaja tuntuu kuvittelevan, ainakaan meillä se kansallisuus ei riitä vaan esim somalitaustainen kollegani on ihan samoin koulutettu kuin minäkin. Ja tekee töissä muutakin kuin pelaa pleikkaa ja "on somali".
Kun tällaiseen tilaan pölähtää 100 nuorta, on sitä laumaa vaikea hallita ja pitää hiljaisena varsinkaan jos nuorisotyöstä/nuorisolaumoista ei ole kokemusta. Ja btw, Sellon kirjastossa ei tarvitsekaan olla hiljaa. Ainoastaan lehti- ja lukusalissa edellytetään hiljaisuutta.
Tottakai teinilaumasta syntyy mölyä ja se saattaa olla pelottavaa niille jotka tähän meluavaan laumaan eivät kuulu. Täällä Pointissa siihen on reagoitu mm niin että alettiin yhteistyöhön Nuorisopalveluiden kanssa. Toki jo tätä ennen on tehty töitä asian parissa ja kyllähän se tulosta on tuottanut jo ennen meidän nuorisonohjaajien saapumistakin; nuorten kanssa on luotu yhteisiä pelisääntöjä ja huonoon käytökseen puututaan.
Pointissa käy n. 200 nuorta päivässä ja osa viettää täällä useankin tunnin kerrallaan. Täällä on aikuisia joille jutella asioistaan ja ongelmistaan ja usein se tapahtuu esim pelaillessa, vaikkapa pelikonsolilla joiden hankkimista kirjastoihin blogikirjoittaja kovasti kritisoi. Pelithän ovat perinteisesti yksi nuorisotyöllinen väline. Nykyaikana pelejä pelataan enemmän ja enemmän digitaalisesti ja verkossa, mutta se onkin jo toinen tarina.
Väitän, että me Pointissa vastaamme lasten ja nuorten tarpeeseen, sekä maahanmuuttajataustaisten että kantaväestön. Me tarjoamme turvallisen ja päihteettömän vapaa-ajanviettopaikan jossa kohdata muita nuoria ja aikuisia. Me puutumme ongelmiin varhaisessa vaiheessa (kouluvaikeudet, päihteet, kiusaaminen yms.) ja pyrimme ehkäisemään nuorten syrjäytymistä. Me olemme tarvittaessa yhteydessä kotiin, kouluun ja poliisiin. Järjestämme pienryhmätoimintaa ja tapahtumia joita nuoret ovat mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa. Meiltä saa tietoa ja ohjausta opintoihin hakeutumisesta ja työnhausta. Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä; me yritämme kasvattaa nuorista suvaitsevaisia ja reiluja ja näiden piirteiden osoittamista kaikkia kohtaan.
Onneksi kirjoituksessa oli jotain hauskaakin:
"Työtoverit" ovat suomalaisia kukkahattutätejä, joiden mielestä kirjastossa työskentelevä yomuthafucka-ghettoblaster edustaa ihqua toiseutta."
Terveisin kukkahattutäti Leila Räsänen
